Kysymyksiä vastausten sijaan
”Etsimme usein vastauksia omiin ja yhteisen tulevaisuutemme ongelmiin ulkoisesta todellisuudesta. Tulevaisuusajattelun kielellä uskomme ennakoinnin voimaan. Kun tunnemme tulevaisuuden vaihtoehdot, pystymme ennakoimaan ja optimoimaan toimintaamme. Tällöin jäämme kuitenkin tulevaisuuden vangeiksi. Perustamme ennakoinnin aiemmille ajattelumalleille ja meistä tulee annettuihin tulevaisuuksiin sopeutujia.
Yhdessäluomisen ote on opettanut minulle, että tulevaisuus on jo meissä, jos osaamme sitä kuunnella. Se voi vapauttaa meidät ennakoinnin kahleista luomaan yhdessä tulevaisuutta. Tulevaisuuden taitoja tässä ja nyt -kirja tuo käytännön tasolle tulevaisuudentutkimuksen tuoreinta ajattelua. Tässä on sellaista viisautta, mitä aikamme tarvitsee – uudistavaa oppimista käytännössä, omassa työssä ja omassa elämässä. ”
Näin kuvailee Erkka Laininen, Opetus-,kasvatus- ja koulutusalan säätiöstä Tulevaisuuden taitoja tässä ja nyt -harjoittamiskirjaa. Nämä ajatukset ovat syntyneet ollessamme yhdessäluomisen äärellä sivistystyön kentällä. Lähdetäänpä dialogiin näiden ajatusten kanssa. ”Etsimme usein vastauksia omiin ja tulevaisuutemme ongelmiin ulkoisesta todellisuudesta”. Kyllä olemme suorastaan ratkaisukeskeisiä vastausten etsijöitä. Mutta olemmeko pysähtyneet tietoisesti sen äärelle, mitä haasteemme ovat. Millaisia kysymyksiä esitämme?
Ennakointi on nyt vahva trendi. Kuvittelemme tulevaisuuden vaihtoehtoja, varaudumme niihin ja pohdimme askelia halutun tulevaisuuden toteutumiseksi. Kaksikymmentä vuotta työyhteisöjen muutosprosesseja mahdollistaneena, olen havainnut, että tulevaisuus on yhä meille jotain, mitä yritämme hallita. Se on luonnollista, kaipaamme turvaa ja ennakoitavuutta. Muutos on pitkään ymmärretty haltuunotettavana asiana johtamisessa ja organisaatioelämässä, usein myös henkilökohtaisessakin elämässä.
Kuitenkin viime vuosina yhä useampi työyhteisö on havahtunut, että muutosten hallinnan sijaan meidän on opeteltava elämään muutoksessa. Voimme lähteä kehittämään muutoksessa elämisen taitoa. Kun tuomme huomioon tapahtuvaan muutokseen itsessämme ja ympärillämme tulemme tähän hetkeen. Emme kurkottele tulevaisuuteen. Jos oikein pysähdymme havainnoimaan, näemme mikä on osallisuutemme muutoksessa ja miten tulevaisuus syntyy tässä hetkessä ajatusten, tunteidemme, toimintamme ja vuorovaikutuksemme yhdistelmissä. Se voi lähteä pienistä kysymyksistä, jotka antavat tilaa tutkia mikä on tässä hetkessä tärkeää.
Olen työssäni ja elämässäni laajemminkin luopunut tulevaisuusvisioinnista. Visioinnista, josta tulevaisuus on tuolla jossain, ja jota kohdin strategisesti kuljemme. En näe syytä asettaa tavoitteita tai visioita, koska useimmiten ne tulevat menneen ohjaamina. Sen sijaan olen alkanut kokea tulevaisuutta tässä hetkessä. Tunnustella millainen elävä virtaus tulevaisuus on minussa ja meissä, juuri tässä ja nyt. Siinä minulla on apuna tulevaisuuskompassi. Se auttaa havaitsemaan arjen tilanteissa tulevaisuuden laatuja ja voimia, juuri sellaisia joita itse pidän arvokkaana ja tahdon vahvistaa. Usein ne ovat myös yhteisiä: elävä vastuullisuus, ravitseva oleilu, läsnäoleva aikaansaaminen jne. Tulevaisuuskompassi tukee syvempää osallisuuttani tulevaisuuden luomisessa. Se auttaa navigoimaan silloinkin, kun kaikki tuntuu olevan epävarmaa. Se tuo samaan linjaan sen, minkä koen arvokkaaksi ja miten toimin ja mikä maailmassa resonoi tämän kanssa.
Miten tulevaisuuskompassi sitten syntyy? Se taitaakin olla jo toisen kirjoituksen aihe, mutta sen syntyminen alkaa pysähtymisestä kysymyksen luomisesta. Mikä on juuri nyt se minulle tärkeä kysymys? Se alkaa pysähtymisestä kuuntelemaan kysymystä sen sijaan, että kiirehtisin vastaamaan. Jos haluat kokeilla luoda oman tulevaisuuskompassisi, löydät siihen myös ohjatun harjoituksen Tulevaisuuden taitoja-kirjasta.
***
Tekstin kirjoittaja Terhi Takanen, FT on tulevaisuustaitojen kehkeyttelijä ja kokeilija. Hän havainnoi päivittäin, miten menneisyys määrittää tekemistä ja miten tulevaisuudenvirta voi päästä vaikuttamaan yllättävillä tavoilla.
Vastaa