Elämäni toinen käännekohta – vaellusmatkalla Sanna Ketola
Helmikuun alussa minulle tuli tarve kirjoittaa nettiin, että elämäni etsii uutta suuntaa, polkua, neuvoisiko joku eteenpäin. Tätä kautta sain vinkin Tulevaisuuden taitoja tässä ja nyt -kirjasta ja harjoittamisohjelmasta. Pian minulla olikin kirja ja siihen liittyvät kortit. Lähdin mukaan tälle itseohjautuvalle vaelluspolulle elämässäni.
Lueskelin kirjaa, mutta viivästin lukemasta itse harjoituksia vielä, sillä halusin aloittaa harjoittamisen alusta. Enkä ihan kaikkea ymmärtänyt ensilukemalla. Pidin ajatuksesta, että taustalla on tutkittua ja koettua tietoa, Suomessa kehitetty yhdessäluomisen ote, ja väitöskirjakin aiheesta. Hienot, uutta avaavat termit tekivät myös vaikutuksen. Kyse ei siis voinut olla pelkästä mutu-tuntumasta.
Miten löytäisin uuden suunnan?
Olin juuri toipumassa vakavasta sairastumisesta, miettimässä tulevaisuuden elämääni, mahdollista uutta suuntaa, mutta tunnelin päässä oli vielä melko pimeää. Olin työskennellyt 15 vuotta opettajana, mutta nyt oli seinä vastassa. Myös voimat olivat olleet vähissä eikä lukeminen, tietokoneen avaaminen tai edes äänikirjat olleet onnistuneet avautumaan itsekseen. Netflixiä sentään muutaman sarjan olin saanut ahmittua, ensimmäistä kertaa elämässäni.
Innostuin mahdollisuudesta tutkia omaa tilannettani uudella tapaa oman kysymyksen kautta. Kirja ja kortit toivat valtavia voimia tullessaan. Ihmettelin ensin miksi kirjan harjoittamisohjelmaa ei voi tehdä itsekseen, miksi se on parityötä. Seuraavassa hetkessä lähdimme ystäväni kanssa vaeltamaan eteläistä reittiä eli tekemään selkeää harjoittamisohjelmaa. Aloitimme sopivasti ystävänpäivänä kahden tunnin alkutyöskentelyllä. Kaikki löytyi kirjasta.
Kompostointia – vapautumisen mahdollisuuksia
Olin tehnyt itse jo kuukausia töitä aiemman elämän ja osaamisen hautaamisen kanssa ja surrut sitä pitkään. Harjoittamisohjelmasta löysinkin tähän juuri viime hetkellä avuksi KOMPOSTOINNIN! Yksi niistä “hienoista” termeistä, joiden sanoma ei heti auennut, mutta jotka vakuuttivat selvittämään, mistä oikein on kyse. Mikä ihana ajatus tuo kompostointi: voin luoda uuden suhteen aiempaan, hellittää. Minun ei enää tarvinnutkaan haudata osaamistani tai menneisyyttäni ja aloittaa alusta, vaan kompostoida ainoastaan aikansa eläneet taidot ja tiedot ja saada niistä hyvää kasvualustaa tulevaisuuden iduille. Lohdullista ja energiaa lisäävää!
Olin koittanut valmistautua hyvin ensimmäiseen paritapaamiseen lukemalla kirjan alun. Silti oli edelleen tunne, että en kyllä tajua tästä oikein mitään. Vähän jo harmitti, että olin ystävääni “vaivannut”, kun ei ollut hajuakaan, miten etenisimme. Terhi oli hienosti kirjassaan lohduttanut, että jos ei tunnu helpolta tai selkeältä, ei hätää. Silloin etenkin on oikealla polulla, koska ei-tietämisen tilasta uusi lähtee aukeamaan.
Matkalla parin kanssa
Aloitimme kirjan selkeiden ohjeiden mukaan ja huomasimme heti, että mietitty ja testattu prosessi kantaa. Toki oli vaikeitakin epätoivon hetkiä, kuten miten tunnistaa omia tunteita ja tarpeita. Järjellä mietittynä se mikä tarve minulla on jonkun tunteen taustalla vaan ei auennut, ei sitten millään. Alkaessamme vaan tehdä harjoituksia opastetusti, ajatuksia tulvi päähän ja niillä oli kyllä oikea viesti ja tarkoitus. Aina, jos pohdimme jotain, seuraavassa kohdassa kirjassa oli jo luettu ajatuksemme ja asia selkiintyi. Tuli tunne, että kirja kannatteli ja ohjasi. Se myös vahvisti oman itsen äärelle tulemista, itsen kuuntelua. Se auttoi saamaan itselle olennaisen jälleen näkyviin.
Sitäkin olin miettinyt etukäteen, että miten ihmeessä parini valitsemat kaksi voimaa kompassissa voivat auttaa minua, miksi tämä tehdään parin kanssa. Haha, hyvä yritys, mutta ihan turha pohdinta sisäiseltä epäilijältä oli tämäkin! Innostuin kun kuulin pariltani siitä, miten hänen voimansa rakkaus ja luottamus toimivat hänen arjessaan. Tuntui innostavalta päästä kokeilemaan niitä oman elämän tilanteissa.
Tulevaisuuskompassi toimii syvältä kummuten ja energisoiden
Olen jo huomannut tämänkin tapahtuman jälkeen monta kertaa muutamassa viikossa harjoituksia tehdessä, että on ihan turha miettiä liikaa – tai ylipäätään ollenkaan. Kahdeksan viikon vaellusreitti todella tukee elämänmuutostani ja avaa uutta suuntaa. Kaikki kompassin voimat eli laadut tuntuvat omilta. Niistä muodostuu kompassimme, joka muovaa myös vaellusreittiämme voimallisesti, tarkoituksellisesti, syvältä kummuten ja energisoiden. Juuri meidän näköisesti, koska kompassin voimat ovat elettyä ja koettua elämää, arvoja jotka ovat itselle tärkeitä juuri nyt.
Kritisoin hieman mielessäni sitä, että kirja on suunnattu työelämään ja mietin, miten minä, sairaslomalainen, mahdollisesti töiden välissä oleva, voisin hyötyä tästä. Tämäkin pohdinta oli turha! Kompassin laaduista on hyötyä omalle itselle joka hetkessä. Kompassissa ensimmäinen voimani oli ilo ja valo, joka paitsi että oli ollut kateissa, oli ollut hieman pakotettuna pois, sillä olenhan sairas enkä voi iloita. Ei kun, hups, saan kyllä loistaa sisältä päin, näin yhtenä esimerkkinä. Ilon ja valon voima tuki nyt minua, ja sen lisäksi tasapainon voima täydensi sitä kompassissani.
Harjoittaminen tapahtuu aina arjen tilanteissa. Koska omat kohtaamiseni muiden kanssa olivat vähissä, menin vähiin tapaamisiin näiden voimien tukemana. Eräänä päivänä lähdin katsastamaan autoa peläten, ettei se mene läpi. Silloin päätin ottaa kompassista ilon ja valon tuekseni, ja hymyillen ajoin katsastukseen. Iloitsen vieläkin katsastusmiehen vastaanotosta, joka ilman auton näkemistä totesi, että “kyyyllä se auto läpi menee!”, raahautuessani katsastusasemalle melko vähillä voimilla.
Matkan aikana oletin jos jonkinlaista, mutta onneksi järki saa olla sivussa ja intuitio, tunteet sekä syvältä kumpuava viisaus pääosassa. Läsnäololla pääsee pitkälle. Itse asiassa se on kokoaikainen voima. Harjoittaminen ei ulotukaan vain työhön, vaan koko elämään!
***
Blogin on kirjoittanut elämän käännekohdassaan opettaja Sanna Ketola, joka nauttii elämän kaikista väreistä. Hän lähti myös parikokeilun jälkeen ohjatulle vaelluspolulle oppien lisää tulevaisuuden taitoja ja tietoista läsnäoloa arjessa. Työkin tuntuu nyt erilaiselta, kun oma suhde on muuttunut.
Työsuojelurahaston
Tulevaisuuden työelämässä ja työyhteisöissä tarvitaan palvelukonseptin mahdollistamia osallisuuden ja yhdessäluomisen taitoja. Myös palvelukonseptin yhteiskehittely toteutui yhdessäluovana palvelumuotoiluna, jossa keskityttiin sekä syntyvään palvelukonseptiin että työryhmän keskinäiseen vuorovaikutukseen, tietoiseen toimintatapojen reflektioon ja uudistumiseen. Käytännössä yhteiskehittely tapahtui työpajoissa, joissa perehdyttiin yhdessäluovaan palvelumuotoiluun, rakennettiin työskentelyä ohjaavat kysymykset ja arvokompassi, tunnistettiin ja harjoitettiin tulevaisuuden taitoja, kiteytettiin palvelukonsepti ja valmisteltiin sen soveltamista asiakasorganisaatioissa. Työpajojen välillä testattiin Tulevaisuuden taidot –työkirjan harjoituksia ja reflektoitiin yhteiskehittelyryhmän toimintaa ja syntyviä tulevaisuuden taitoja työpareittain.
”On tuntunut siltä, että olemme saaneet paljon aikaan lyhyessä ajassa. Tekemisestä on puuttunut pakko ja puurtaminen. Aivan kuin olisin ollut tutkimusmatkalla, josta on avautunut uusia kerroksia itsestäni, yhteistyön muodoista ja yhdessä oppimisesta. Ja siinä rinnalla on syntynyt uusia tulevaisuuden taitoja!”
Yhdessäluovalla palvelumuotoilulla on eräs erityinen piirre, johon pääsemme tutustumaan 
Mikään sisäinen tila ei ole toista arvokkaampi, vaan niitä kaikkia tarvitaan. Aika ajoin on silti hyödyllistä pysähtyä pohtimaan, mistä käsin reaktiivisuuden, proaktiivisuuden ja koaktiivisuuden jatkumoa toimii. Havainnoimalla erilaisia arkisia tilanteita näiden kolmen sisäisen tilan näkökulmasta on mahdollista löytää kunkin omia, toistuvia ajattelu- ja toimintamalleja. Omalla kohdallani tietoisuus esimerkiksi reaktiivisesti toiminnasta syntyi ensin jälkikäteen: no tulipas hermostuttua turhasta. Seuraavaksi aloin tunnistaa reaktiivisen reaktion sen aikana: jaahas, tässä minä nyt korotan ääntäni lapsille. Melko nopeasti opin myös ennakoimaan ja siten vapautumaan joistakin reaktioista.
Yhdessäluomisen otteessa työskennellään kysymysten kautta. Hankkeen käynnistyessä lähdimme työryhmän kunkin jäsenen omien kysymysten kautta tutkimaan, millainen kysymys voisi mielekkäästi jäsentää koko ryhmämme työskentelyä. Merkityskeskustelun kautta yhteiseksi kysymykseksemme hahmottui: Miten luomme tietoista toimijuutta mahdollistavan konseptin? 
