Elämäni toinen käännekohta – vaellusmatkalla Sanna Ketola

posted in: BLOGI | 0

Elämäni toinen käännekohta – vaellusmatkalla Sanna Ketola

Helmikuun alussa minulle tuli tarve kirjoittaa nettiin, että elämäni etsii uutta suuntaa, polkua, neuvoisiko joku eteenpäin. Tätä kautta sain vinkin Tulevaisuuden taitoja tässä ja nyt -kirjasta ja harjoittamisohjelmasta. Pian minulla olikin kirja ja siihen liittyvät kortit. Lähdin mukaan tälle itseohjautuvalle vaelluspolulle elämässäni.

Lueskelin kirjaa, mutta viivästin lukemasta itse harjoituksia vielä, sillä halusin aloittaa harjoittamisen alusta. Enkä ihan kaikkea ymmärtänyt ensilukemalla. Pidin ajatuksesta, että taustalla on tutkittua ja koettua tietoa, Suomessa kehitetty yhdessäluomisen ote, ja väitöskirjakin aiheesta. Hienot, uutta avaavat termit tekivät myös vaikutuksen. Kyse ei siis voinut olla pelkästä mutu-tuntumasta.

 

 

Miten löytäisin uuden suunnan?

Olin juuri toipumassa vakavasta sairastumisesta, miettimässä tulevaisuuden elämääni, mahdollista uutta suuntaa, mutta tunnelin päässä oli vielä melko pimeää. Olin työskennellyt 15 vuotta opettajana, mutta nyt oli seinä vastassa. Myös voimat olivat olleet vähissä eikä lukeminen, tietokoneen avaaminen tai edes äänikirjat olleet onnistuneet avautumaan itsekseen. Netflixiä sentään muutaman sarjan olin saanut ahmittua, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Innostuin mahdollisuudesta tutkia omaa tilannettani uudella tapaa oman kysymyksen kautta. Kirja ja kortit toivat valtavia voimia tullessaan. Ihmettelin ensin miksi kirjan harjoittamisohjelmaa ei voi tehdä itsekseen, miksi se on parityötä. Seuraavassa hetkessä lähdimme ystäväni kanssa vaeltamaan eteläistä reittiä eli tekemään selkeää harjoittamisohjelmaa. Aloitimme sopivasti ystävänpäivänä kahden tunnin alkutyöskentelyllä. Kaikki löytyi kirjasta.

Kompostointia – vapautumisen mahdollisuuksia

Olin tehnyt itse jo kuukausia töitä aiemman elämän ja osaamisen hautaamisen kanssa ja surrut sitä pitkään. Harjoittamisohjelmasta löysinkin tähän juuri viime hetkellä avuksi KOMPOSTOINNIN! Yksi niistä “hienoista” termeistä, joiden sanoma ei heti auennut, mutta jotka vakuuttivat selvittämään, mistä oikein on kyse. Mikä ihana ajatus tuo kompostointi: voin luoda uuden suhteen aiempaan, hellittää. Minun ei enää tarvinnutkaan haudata osaamistani tai menneisyyttäni ja aloittaa alusta, vaan kompostoida ainoastaan aikansa eläneet taidot ja tiedot ja saada niistä hyvää kasvualustaa tulevaisuuden iduille. Lohdullista ja energiaa lisäävää!

Olin koittanut valmistautua hyvin ensimmäiseen paritapaamiseen lukemalla kirjan alun. Silti oli edelleen tunne, että en kyllä tajua tästä oikein mitään.  Vähän jo harmitti, että olin ystävääni “vaivannut”, kun ei ollut hajuakaan, miten etenisimme. Terhi oli hienosti kirjassaan lohduttanut, että jos ei tunnu helpolta tai selkeältä, ei hätää. Silloin etenkin on oikealla polulla, koska ei-tietämisen tilasta uusi lähtee aukeamaan.

 

 

Matkalla parin kanssa

Aloitimme kirjan selkeiden ohjeiden mukaan ja huomasimme heti, että mietitty ja testattu prosessi kantaa. Toki oli vaikeitakin epätoivon hetkiä, kuten miten tunnistaa omia tunteita ja tarpeita. Järjellä mietittynä se mikä tarve minulla on jonkun tunteen taustalla vaan ei auennut, ei sitten millään. Alkaessamme vaan tehdä harjoituksia opastetusti, ajatuksia tulvi päähän ja niillä oli kyllä oikea viesti ja tarkoitus. Aina, jos pohdimme jotain, seuraavassa kohdassa kirjassa oli jo luettu ajatuksemme ja asia selkiintyi. Tuli tunne, että kirja kannatteli ja ohjasi. Se myös vahvisti oman itsen äärelle tulemista, itsen kuuntelua. Se auttoi saamaan itselle olennaisen jälleen näkyviin.

Sitäkin olin miettinyt etukäteen, että miten ihmeessä parini valitsemat kaksi voimaa kompassissa voivat auttaa minua, miksi tämä tehdään parin kanssa. Haha, hyvä yritys, mutta ihan turha pohdinta sisäiseltä epäilijältä oli tämäkin! Innostuin kun kuulin pariltani siitä, miten hänen voimansa rakkaus ja luottamus toimivat hänen arjessaan. Tuntui innostavalta päästä kokeilemaan niitä oman elämän tilanteissa.

 

Tulevaisuuskompassi toimii syvältä kummuten ja energisoiden

Olen jo huomannut tämänkin tapahtuman jälkeen monta kertaa muutamassa viikossa harjoituksia tehdessä, että on ihan turha miettiä liikaa – tai ylipäätään ollenkaan. Kahdeksan viikon vaellusreitti todella tukee elämänmuutostani ja avaa uutta suuntaa. Kaikki kompassin voimat eli laadut tuntuvat omilta. Niistä muodostuu kompassimme, joka muovaa myös vaellusreittiämme voimallisesti, tarkoituksellisesti, syvältä kummuten ja energisoiden. Juuri meidän näköisesti, koska kompassin voimat ovat elettyä ja koettua elämää, arvoja jotka ovat itselle tärkeitä juuri nyt.

Kritisoin hieman mielessäni sitä, että kirja on suunnattu työelämään ja mietin, miten minä, sairaslomalainen, mahdollisesti töiden välissä oleva, voisin hyötyä tästä. Tämäkin pohdinta oli turha! Kompassin laaduista on hyötyä omalle itselle joka hetkessä. Kompassissa ensimmäinen voimani oli ilo ja valo, joka paitsi että oli ollut kateissa, oli ollut hieman pakotettuna pois, sillä olenhan sairas enkä voi iloita. Ei kun, hups, saan kyllä loistaa sisältä päin, näin yhtenä esimerkkinä. Ilon ja valon voima tuki nyt minua, ja sen lisäksi tasapainon voima täydensi sitä kompassissani.

Harjoittaminen tapahtuu aina arjen tilanteissa. Koska omat kohtaamiseni muiden kanssa olivat vähissä, menin vähiin tapaamisiin näiden voimien tukemana. Eräänä päivänä lähdin katsastamaan autoa peläten, ettei se mene läpi. Silloin päätin ottaa kompassista ilon ja valon tuekseni, ja hymyillen ajoin katsastukseen. Iloitsen vieläkin katsastusmiehen vastaanotosta, joka ilman auton näkemistä totesi, että “kyyyllä se auto läpi menee!”, raahautuessani katsastusasemalle melko vähillä voimilla.

Matkan aikana oletin jos jonkinlaista, mutta onneksi järki saa olla sivussa ja intuitio, tunteet sekä syvältä kumpuava viisaus pääosassa. Läsnäololla pääsee pitkälle. Itse asiassa se on kokoaikainen voima. Harjoittaminen ei ulotukaan vain työhön, vaan koko elämään!

 

***

Blogin on kirjoittanut elämän käännekohdassaan opettaja Sanna Ketola, joka nauttii elämän kaikista väreistä. Hän lähti myös parikokeilun jälkeen ohjatulle vaelluspolulle oppien lisää tulevaisuuden taitoja ja tietoista läsnäoloa arjessa. Työkin tuntuu nyt erilaiselta, kun oma suhde on muuttunut.

Viisi avainta tietoiseen toimijuuteen

posted in: BLOGI, Tietoinen toimijuus | 0

Viisi avainta tietoiseen toimijuuteen

 

Kyky pysähtyä ja päästää irti

Kyky tiedostaa omia tunteita ja tarpeita

Kyky kohdata itsensä ja muut sekä luoda yhteinen tila

Kyky yhdessäluomiseen ja reflektioon

Kyky erilaisiin tietämisen tapoihin

(tiedollinen, intuitiivinen, tunteellinen, kehollinen, visuaalinen)

 

#yhdessäluominen #tulevaisuudentaidot #tietoinentoimijuus

(Kuva: Pixabay.com)

Yhdessäluomisen iloa ja tulevaisuuden taitoja

Yhdessäluomisen iloa ja tulevaisuuden taitoja

Mitä ovat tulevaisuuden taidot?

”Rohkeus ja kokeileminen. Näitä kahta tulevaisuuden taitoa juuri minä tarvitsen tällä hetkellä töissä. Työssäni keskeisessä roolissa on organisaation valmistaminen tulevaan. Olin silti unohtanut ne tärkeimmät asiat, jotka auttaisivat minua tässä työssä: luottamuksen itseeni ja intuitiooni sekä rohkeuden kokeilla.

Kokeilin siis seuraavaa: jos minulla oli ajatus, luotin siihen, että se on sanoittamisen arvoinen ja voi luoda organisaatiossa jotain uutta, jonka varaan voidaan yhdessä rakentaa. Aloin rohkeasti sanoittaa ajatuksiani, vaikka en ollut täysin varma olivatko ne valmiita tai omasta mielestänikään merkittäviä. Yllätyin, että moni muukin ajattelee kuten minä ja haluaa kokeilla ajatuksiaan käytännössä.”

Näin kuvaa yksi Tulevaisuuden taitoja yhdessäluomisen otteella -hankkeen osallistujista omia tulevaisuuden taitojaan: rohkeutta ja kokeilemista. Tärkeiksi tulevaisuuden taidoiksi ryhmässä nousivat myös erilaiset dialogi- ja tunnetaidot, erityisesti kyky pysähtymiseen ja läsnäoloon, kuunteluun ja kohtaamiseen sekä taito kytkeytyä itseen ja toisiin:

”Olen havainnut hankkeen aikana, kuinka suuri merkitys vuorovaikutuksella, luottamuksella ja avoimuudella on siihen, miten tiimi toimii, kohtaa ja kehittää asioita yhdessä. Se mitä yhteisestä tekemisestä kiteytyy, on suorassa yhteydessä siihen, miten osaamme kuunnella ja olla läsnä niin itselle kuin toisille.”

Tulevaisuuden työssä ja työelämässä tarvitaan juuri tällaisia yhteisöllisiä metataitoja, eli yhdessä tekemiseen liittyviä valmiuksia ja työn tekemisen tapoja. Nämä taidot eivät kuitenkaan synny itsestään, vaan vaativat sekä pysähtymistä ja vanhoista tavoista irtipäästämistä että kohtaamista ja yhteistä tilaa.

Miten tulevaisuuden taidot syntyvät?

Jokaisessa työssä ja tiimissä tarvitaan omanlaisiaan taitoja, jotka vastaavat kyseisen työn tai työyhteisön tarkoitukseen ja päämääriin. Omassa tiimissämme eli hankeryhmässä lähdimme etsimään meille olennaisia taitoja rakentamalla yhteisen arvokompassin. Kompassin ytimeen kirjasimme jo aiemmin luomamme, työskentelyämme ohjaavan kysymyksen: miten luomme tietoista toimijuutta mahdollistavan konseptin?. Kompassin ilmansuunniksi taas valikoitui neljä työskentelymme kannalta keskeistä taitoa:

  • kohtaaminen – kohtaammeko itsemme ja toisemme tietoisesti?
  • intuitiivinen ajattelu – uskallammeko tietää ja ei-tietää?
  • yhdessäluominen – mitä syntyy yhteisestä luottamuksesta?
  • kiteyttävä työstäminen – kiteytyykö työssämme korkein mahdollinen?

Seuraavaksi tutkimme, miten kukin taito näkyy tai toteutuu erilaisissa arjen tilanteissa ja työssä. Entä kuinka työskentely muuttuu, kun taidon tuo siihen tietoisesti? Ensin jokainen meistä valitsi tietoisesti yhden taidon, jota pyrkii harjoittamaan, ja ehkä myös tilanteen, johon sen tuo. Joku päätti, että harjoittaa kohtaamisen voimaa jokaisen päivän ensimmäisessä tapaamisessa. Toinen muisti harvoin suunnitella taidon harjoittamista ennalta, mutta tarttui toimeen lennosta esimerkiksi syventämällä kuuntelua ja kohtaamista keskellä vuorovaikutustilannetta.

Harjoituksen haastavampi muoto oli harjoittaa kahta (tai useampaa) taitoa yhdessä ja tutkia, mitä uutta niiden välisestä jännitteestä syntyy. Kohtaamisen ja intuitiivisen ajattelun taitojen yhteispeli auttoi luopumaan liiallisesta kontrollista ja tavoitehakuisuudesta ja tuotti uskallusta olla läsnä tässä ja nyt. Kiteyttävä työstämisen ja intuitiivisen ajattelun taidot saattoivat puolestaan yhdistyä näin:

”Oivalsin, että kiteyttävän työstämisen ei tarvitse olla kokoonpuristavaa älyllistä pähkäilyä. Jos vain kiteyttää ja kiteyttää, kuivuu juttu kasaan. Olen voinut vapautua aiemmin syntyneistä toimintatavoistani, joissa älyllisyys ylikorostuu. Kiteyttämisessä voi käyttää eri tietämisen tapoja: miten keho kiteyttäisi tämän liikkeeksi, eleeksi? Miten intuitio syntyisi kuvaksi, muodoksi tai kuvioksi?”

Lopuksi – ja aluksi

”On tuntunut siltä, että olemme saaneet paljon aikaan lyhyessä ajassa. Tekemisestä on puuttunut pakko ja puurtaminen. Aivan kuin olisin ollut tutkimusmatkalla, josta on avautunut uusia kerroksia itsestäni, yhteistyön muodoista ja yhdessä oppimisesta. Ja siinä rinnalla on syntynyt uusia tulevaisuuden taitoja!”

Tähän lausahdukseen kiteytyy yhteisen työskentelymme henki. Tekemistä on luonnehtinut oivaltava keveys ja luottamus yhdessäluomisen voimaan. Vaikka hankkeen ensimmäinen vaihe, eli palvelukonseptin tuotteistus ja siihen liittyvän työkirjan pilotointi on nyt loppusuoralla, niin oikeastaan olemme vasta aloittamassa. Seuraavaksi palvelukonseptia kokeillaan tositoimissa eli kahdessa sen rakentamisessa mukana olleessa organisaatiossa. Palvelukonseptista ja sen soveltamisesta kerromme lisää seuraavissa blogeissa.

Millaisia tulevaisuuden taitoja sinun työssäsi syntyy tässä ja nyt?

 

Kirjoittaja Elina Henttonen (Valtaamo Oy) on työelämän tutkija ja –kehittäjä, joka osallistuu Tulevaisuuden taidot yhdessäluomisen otteella -hankkeeseen asiantuntijaroolissa.