”Miten vapauttavaa onkaan sallia itselleen ei-tietämisen tila!”

posted in: BLOGI | 0

”Miten vapauttavaa onkaan sallia itselleen ei-tietämisen tila!”

Kuljin eräänä maanantaina yhteisen ja sangen mielenkiintoisen matkan toisten ihmisten kanssa – verkossa. Tulevaisuuden taitoja tässä ja nyt -tapahtuma oli pysäyttävä kokemus. Meitä oli tuona aamupäivänä yhdessä 76 henkilöä rakentamassa omia tulevaisuuskompassejamme ja tutustumassa yhdessäluomiseen. Minua kiinnosti valtavasti tulevaisuuskompassin rakentaminen. Siinä oli jotain todella kiehtovaa!

Minulla oli vähän tuntumaa, silti olin uuden äärellä. Olin vajaa vuosi sitten päässyt maistamaan yhdessäluomisen menetelmää vapaan sivistystyön kentällä. Pohdimme tuolloin yhdessä alamme ammattilaisten kanssa  syväsivistyksen käsitettä tulevaisuuskompassia hyödyntäen.

Tapahtumassa Marjo Kurki Oikeuslaitokselta puhui omakohtaisesti siitä, miten ”jokainen meistä on uudistaja”. Hänen mukaansa ”syntymässä on uudenlainen tulevaisuuden toimintakulttuuri, joka ei ole tuolla jossain kaukana. Luomme ja synnytämme sitä koko ajan omalla toiminnallamme ja omilla ajatuksillamme.” Päivän aikana minulle aukesi, että tulevaisuus ei ole koskaan valmis, vaan alati muovautuva. Joku viisas on joskus sanonut, että ”Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka”. Yhdessäluomisen prosessissa juurikin eri vaiheet: tiedostaminen, vapautuminen, kirkastaminen ja harjoittaminen ja niiden aikana koettu uudenlainen oppiminen on SE JUTTU. On vapauttavaa lähteä ei-tietämisen tilasta, omasta pienestä suuresta kysymyksestä, kohti omaa arvokasta, joka saa syntyä ja kehkeytyä ilman rajoittavia uskomuksia tai tavoitteita.

OKKA -säätiön Erkka Lainisen ja Tulevaisuuskehräämön Terhi Takasen sanat jäivät kauniisti mieleen tekeytymään. ”Tulevaisuuskehräämö on tila, jossa kuunnellaan, jotain mikä on syntymässä. Miten viivästytän sitä, että määrittelen jotain valmiiksi? Jos asiat määritellään liian nopeasti joksikin, kuoleeko jotain tärkeää? Sulkeeko liian nopea määrittely pois tulevaisuuksia ja sen potentiaalia?” Tulevaisuuden taitoja ei voi määritellä aiemmasta käsin. Mitä voimme tehdä? Päästää irti. Sallia itseemme tilan, jossa voimme luottaa tuntemattomaan.

Oivalluksia tulevaisuuskompassin äärellä

Ydinasioina mieleeni jäi tulevaisuuskompassin kanssa työskentelystä nämä kolme oivallusta. Ensiksikin jokaisen ihmisen uniikin sisäisen tilan arvostaminen. Meissä jokaisessa on paljon taitoja ja voimia, kun vain pysähdymme niiden äärelle ja opettelemme kuulemaan ja käyttämään niitä. Toiseksi, miten erilaiset tietämisen muodot mahdollistavat tulevaisuuden luomista. Näihin erilaisiin tietämisen muotoihin on myös mahdollista tutustua yhdessäluomisen -menetelmän kautta. Kolmanneksi kirkastui ajatus, että uudenlaisen, kestävän ja paremman tulevaisuuden rakentaminen, lähtee todellakin ensisijaisesti meistä jokaisesta itsestämme.

Uskon, että tulevaisuuden taitojen ääreen asettumisen kautta kyetään paremmin arvostamaan erilaisuutta. Jokainen meistä on arvokas omana itsenään ja kykenemme näkemään jonain päivänä myös erilaisuuden vahvuutena. Tämä mahdollistaa sen, että jokainen voi rohkeasti nousta omaan potentiaaliinsa tämän planeetan ja hyvän ihmisyyden hyväksi. Minusta on ihana ajatus, että itsetuntemuksen kautta voi kyetä kytkeytymään yhteen ympäröivän maailman kanssa. Toisten ihmisten, omien läheisimpien perheenjäsenten, yhteisöjen, organisaatioiden. Myös luonnon ja kaiken mikä meitä ympäröi ja minkä kanssa olemme yhtä. Tapahtumassa Olli-Pekka Heinonen sanoitti asiaa ”samassa sävellajissa soimista ympäristön kanssa. Minusta se on kauniisti kuvaavaa.

Tulevaisuutta voi luoda ja muovata

Tulevaisuus on tuntematon. Voimme kuitenkin itse luoda ja muovata sitä. Sillä ei ole lopullista muotoa vaan se elää ja muovautuu koko ajan.  Muovautuvuus, irti päästäminen hallinnan tunteesta ovat keskeistä uskoakseni tällä matkalla. On tärkeää myös, miten tarkastelemme tulevaisuutta. Näemmekö sen mörkönä vai luotammeko siihen. Tuntemattomalla on myös oikeus tulla luotetuksi ja luottamuksen arvoiseksi.

Olen kantanut huolta maailman tilasta ja havahtunut siihen, miten tärkeää on muutosten ja suurten perusturvallisuutta järkyttävien asioiden äärellä vahvistaa omaa psykologista turvallisuuttaan. Olen pohtinut paljon sitä, miten se, mitä tunnemme sisällämme, on suoraan yhteydessä ulkoiseen. Olen luonut ajatuspolkuja siitä, miten kutsumalla ja valitsemalla tietoisesti rauhan luokseni useita kertoja päivässä voi lopulta löytää paikan, jossa on rauha ja siten säteillä sitä voimaa myös ulospäin. Kaikki lähtee siitä, miten olen läsnä eri tiloissa eri tasoilla elämässäni, työssäni, arjessani, perheen äärellä. Sain tälle kaikelle vahvistusta tässä tapahtumassa, silti se ei ole helppoa.

Miten sitten tunnistaa rauha itsessäni, kehollisena tunteena, aistimuksena, ikään kuin viisaana muistijälkenä? Se tapahtui kompassia rakentaessa. Tästä sitten alkaa arkinen polku. Voiman käyttäminen vaatii harjoittelua ja ikään kuin sen säännöllistä luokse kutsua. Saimme ohjeet alkuun harjoitella omasta luomastamme voimasta lähtevää tilaa viikon jokaisena päivänä esim. aamulla herätessämme tai vaikka useamman kerran päivässä. Ja tutkia millaista elämä on tuosta voimasta lähtien eri elämän tilanteissa. Miten toimin rauhasta käsin kohtaamisissa?

Teimme yhdessäluomisen syklin eri työvaiheet parityöskentelynä, mistä syntyi lopulta tulevaisuuskompassi. En tuntenut pariani ennalta, mutta jokin taikahöyhen oli varmaan arvonnassa sipaissut parien tekijää, sillä hengenheimolaisuuden tunnisti heti. Yhtenä tärkeänä ohjeena oli, että emme esittäytyneet toisillemme ammattien tai tittelien kautta. Tapasimme ihmisinä. Meitä oli pyydetty etukäteen valitsemaan joku kysymys itsellemme, jota alkaisimme omalla kohdallamme työstää. Yhdessäluomisessa pari on matkakumppani, peili ja kanssakulkija, joka tiivistää ja selkeyttää ajatuksia ja kokemuksia.

Kuva1 : yhdessäluomisen sykli (Takanen 2006, 2013)

Oma merkityksellinen kysymykseni kuului: Miten säilyttää luovuus ja vapaa virtaus? Kompassini voimaksi tuli nimeämäni ”keltaisen kirkkauden kihelmöinti”, jota harjoittamalla ja jonka kautta voin antaa luovuuteni ja elämän virtauksen ohjata minua oikeaan suuntaan ja levitä ulospäin läheisiini ja työyhteisööni. Tästä tuli harjoittamiseni johtotähti. Olen nyt muutamana aamuna ennen ylösnousua vuoteessani tunnustellut tuota voimaa itsessäni ja antanut sen nousta aloittamaan päivää kanssani. Sen kautta olen huomannut, miten tärkeää on ilo ja leikkisyys isojen asioiden äärellä. Kompassini tukee minua vapautumaan ei-tietämisen tilaan, jossa luovuus elää.

***

Kirjoittaja Hanna-Reetta Metsänheimo tahtoo olla luomassa yhteiskuntaa, joka tukee ja arvostaa ihmisen jokaista elämänvaihetta. Hän toimii Kuopion kansalaisopiston koulutussuunnittelijana ja opettajana. Häntä innostavat läsnäolon taidot, jooga ja positiivinen psykologia.

”Kun työssä puristaa todella, pysähdyn ja tuen muitakin pysähtymään” 

posted in: BLOGI | 0

 

”Kun työssä puristaa todella, pysähdyn ja tuen muitakin pysähtymään” 

 

Olen oppinut, että mitä puristavampi tila on töissä, sitä tärkeämpää on pysähtyä, johtajana Oikeuslaitoksella toimiva Marjo Kurki kertoo.

Valmistelimme Tulevaisuuden taitoja -tapahtumaa Marjon kanssa. Hän toimii asiantuntijaorganisaation esihenkilönä harjoittaen tulevaisuuden taitoja arjessaan. Olin kiinnostunut kuulemaan, mitä hän on käytännössä oppinut Tulevaisuuden taitoja tässä ja nyt -ryhmässämme ja miten se näkyy arjessa.

Sain kuulla tarinan siitä, millaista arki on työssä juuri nyt. Heidän työssään maailmantilaan  liittyvät kriisit ovat läsnä konkreettisesti paitsi asioina, joihin etsitään ratkaisuja, myös taustana, jossa eletään itsekin.

”Pandemia-aikana olemme olleet erotettuina niin työssä kuin yksityiselämässä. Työn arki on muuttunut entisestään hektisemmäksi: se on täynnä kokouksia, jotka ovat hyvin tiiviitä ja paketoituja. Mikrohetket kahvihuoneessa ovat kadonneet, tehokkuuden vaatimus tuntuu äärimmäiseltä, ihmisten näköalat ovat kapeutuneet.”

Marjon puhuessa tunsin vahvaa yhteyttä: niin moni meistä kokee samanlaisia tunteita työssään. ”Kohtaamisia kaivataan. Työskentelemme eri paikkakunnilla, joten olemme hajaantuneina maantieteellisesti. Kun aloitin tässä tehtävässä, koin tarvetta kohdata ja olla läsnä esihenkilönä. Se ei ollut helppoa, sillä ajauduin usein suorittamaan. Oivalsin, miten pienet kokeilut ovat tärkeitä.”

”Kun lähdin tulevaisuuden taitoja -ryhmään, odotin saavani listan tulevaisuuden taidoista ja työkaluja vietäväksi työyhteisööni. Toisin kävi. Listaa ei ollut. Sen sijaan pääsin luomaan oman tulevaisuuskompassin yhdessä parin kanssa. Tajusin, ettei tarvitsekaan olla koko ajan tilanteen päällä. Ei-tietäminen on sallittua, ja se avaa uutta. Lempeä läsnäolo keskellä kiirettä antaa enemmän kuin jatkuva suorittaminen. Olen oppinut, että mitä puristavampi tila on töissä, sitä parempi on pysähtyä. ”

”Keskitymme selviämään vain välttämättömästä, tästä päivästä. Tulevaisuudesta puhuminenkin tuntuu vaikealta. Meistä monen keskittymiskyky ei tunnu riittävän enää edes muutaman minuutin videon katsomiseen. Silloin on tärkeä pysähdellä, kohdata ja keskustella.”

”Tässä arjessa huomaan tilanteita, joissa emme ole todella läsnä kokouksissa. Niissä hetkissä tärkeintä on vain pysähtyä. Voin mahdollistaa pysähtymistä: voin pyytää ihmisiä laittamaan hetkeksi kamerat päälle ja kohtaamaan. Silloin yhteys palaa. Me jokainen tarvitsemme sellaisia hetkiä.”

”Päätimme myös, että johtoryhmällä kohtaamme nyt fyysisesti paikan päällä yhdessä. Kiireiseltä agendalta on hyvä ottaa kaksi kolmannesta pois. Näin jää aikaa tärkeimmälle: kohtaamiselle.” Marjo tuntee keskeneräisyyden tämän keskellä, ja hän suhtautuu siihen hyväksyen.

Tulevaisuuskompassini voimat ovat kortteina pöydälläni. Riittää kun katson niitä hetken. Ne antavat voimaa arkeen. Yhdessäluomisen pakan sain lahjana kollegaltani toisesta ministeriöstä.”

Marjon kanssa keskustellessa tuntui todella hyvältä kuulla, miten pienet läsnäolosta kumpuavat toimintatavat ovat rakentuneet arjessa. Hänen oma taitonsa harjoittaa läsnäoloa heijastuu monin tavoin kollegoihin, koko työyhteisöön ja tekemisen tapoihin.

Hän on saanut myös tulevaisuuden taitoja -ryhmän aikana rohkeutta olla ei-tietävä ja keskeneräinen vaativassa asiantuntijaympäristössä. Hän on oppinut tunnistamaan omia sisäisiä tilojaan, niiden vaikutuksia toisiin sekä toisten tiloja.

Tämä uudenlainen havainnoinnin tapa on taito, jossa liikkuu sisäisen ja ulkoisen välillä, mahdollistaa yhteyden kokemista ja tunnistamaan, kun yhteyttä ei ole. Silloin voi toimia mahdollistajana: luoda tilaa pysähtymiselle ja kohtaamiselle kaikista puristavimmankin äärellä. Jopa jättää hetkeksi aihe, joka ei tunnu ratkeavan ja palata siihen myöhemmin. Silloin voi syntyä uutta ajattelua, uusia näkökulmia – ei puskemalla, vaan tilaa luomalla.

***

Blogin on kirjoittanut tulevaisuuden taitojen syntymistä kätilöivä Terhi Takanen Marjo Kurjen kanssa käydyn dialogin pohjalta. Marjon kokemuksia voit kuulla myös Tulevaisuuden taitoja -verkkotapahtumassa 4.4.2022.

Lisää tulevaisuuden taitojen harjoittamisesta arjessa löytyy kirjasta Tulevaisuuden taitoja tässä ja nyt (Takanen 2022). Kirjan avulla pääset luomaan oman tulevaisuuskompassisi, jota voit harjoittaa työsi arjessa. 

 

 

 

 

Kysymyksiä vastausten sijaan 

posted in: BLOGI | 0

Kysymyksiä vastausten sijaan 

”Etsimme usein vastauksia omiin ja yhteisen tulevaisuutemme ongelmiin ulkoisesta todellisuudesta. Tulevaisuusajattelun kielellä uskomme ennakoinnin voimaan. Kun tunnemme tulevaisuuden vaihtoehdot, pystymme ennakoimaan ja optimoimaan toimintaamme. Tällöin jäämme kuitenkin tulevaisuuden vangeiksi. Perustamme ennakoinnin aiemmille ajattelumalleille ja meistä tulee annettuihin tulevaisuuksiin sopeutujia.

Yhdessäluomisen ote on opettanut minulle, että tulevaisuus on jo meissä, jos osaamme sitä kuunnella. Se voi vapauttaa meidät ennakoinnin kahleista luomaan yhdessä tulevaisuutta. Tulevaisuuden taitoja tässä ja nyt -kirja tuo käytännön tasolle tulevaisuudentutkimuksen tuoreinta ajattelua. Tässä on sellaista viisautta, mitä aikamme tarvitsee – uudistavaa oppimista käytännössä, omassa työssä ja omassa elämässä. ”

Näin kuvailee Erkka Laininen, Opetus-,kasvatus- ja koulutusalan säätiöstä Tulevaisuuden taitoja tässä ja nyt -harjoittamiskirjaa. Nämä ajatukset ovat syntyneet ollessamme yhdessäluomisen äärellä sivistystyön kentällä. Lähdetäänpä dialogiin näiden ajatusten kanssa. ”Etsimme usein vastauksia omiin ja tulevaisuutemme ongelmiin ulkoisesta todellisuudesta”. Kyllä olemme suorastaan ratkaisukeskeisiä vastausten etsijöitä. Mutta olemmeko pysähtyneet tietoisesti sen äärelle, mitä haasteemme ovat. Millaisia kysymyksiä esitämme? 

Ennakointi on nyt vahva trendi. Kuvittelemme tulevaisuuden vaihtoehtoja, varaudumme niihin ja pohdimme askelia halutun tulevaisuuden toteutumiseksi. Kaksikymmentä vuotta työyhteisöjen muutosprosesseja mahdollistaneena, olen havainnut, että tulevaisuus on yhä meille jotain, mitä yritämme hallita. Se on luonnollista, kaipaamme turvaa ja ennakoitavuutta. Muutos on pitkään ymmärretty haltuunotettavana asiana johtamisessa ja organisaatioelämässä, usein myös henkilökohtaisessakin elämässä.

Kuitenkin viime vuosina yhä useampi työyhteisö on havahtunut, että muutosten hallinnan sijaan meidän on opeteltava elämään muutoksessa. Voimme lähteä kehittämään muutoksessa elämisen taitoa. Kun tuomme huomioon tapahtuvaan muutokseen itsessämme ja ympärillämme tulemme tähän hetkeen. Emme kurkottele tulevaisuuteen. Jos oikein pysähdymme havainnoimaan, näemme mikä on osallisuutemme muutoksessa ja miten tulevaisuus syntyy tässä hetkessä ajatusten, tunteidemme, toimintamme ja vuorovaikutuksemme yhdistelmissä. Se voi lähteä pienistä kysymyksistä, jotka antavat tilaa tutkia mikä on tässä hetkessä tärkeää.

Olen työssäni ja elämässäni laajemminkin luopunut tulevaisuusvisioinnista. Visioinnista, josta tulevaisuus on tuolla jossain, ja jota kohdin strategisesti kuljemme. En näe syytä asettaa tavoitteita tai visioita, koska useimmiten ne tulevat menneen ohjaamina. Sen sijaan olen alkanut kokea tulevaisuutta tässä hetkessä. Tunnustella millainen elävä virtaus tulevaisuus on minussa ja meissä, juuri tässä ja nyt. Siinä minulla on apuna tulevaisuuskompassi. Se auttaa havaitsemaan arjen tilanteissa tulevaisuuden laatuja ja voimia, juuri sellaisia joita itse pidän arvokkaana ja tahdon vahvistaa. Usein ne ovat myös yhteisiä: elävä vastuullisuus, ravitseva oleilu, läsnäoleva aikaansaaminen jne. Tulevaisuuskompassi tukee syvempää osallisuuttani tulevaisuuden luomisessa. Se auttaa navigoimaan silloinkin, kun kaikki tuntuu olevan epävarmaa. Se tuo samaan linjaan sen, minkä koen arvokkaaksi ja miten toimin ja mikä maailmassa resonoi tämän kanssa.

Miten tulevaisuuskompassi sitten syntyy? Se taitaakin olla jo toisen kirjoituksen aihe, mutta sen syntyminen alkaa pysähtymisestä kysymyksen luomisesta. Mikä on juuri nyt se minulle tärkeä kysymys? Se alkaa pysähtymisestä kuuntelemaan kysymystä sen sijaan, että kiirehtisin vastaamaan. Jos haluat kokeilla luoda oman tulevaisuuskompassisi, löydät siihen myös ohjatun harjoituksen Tulevaisuuden taitoja-kirjasta.

***

Tekstin kirjoittaja Terhi Takanen, FT on tulevaisuustaitojen kehkeyttelijä ja kokeilija. Hän havainnoi päivittäin, miten menneisyys määrittää tekemistä ja miten tulevaisuudenvirta voi päästä vaikuttamaan yllättävillä tavoilla.

 

Maailman murros kutsuu yksilölliseen ja yhteisölliseen kasvuun

posted in: BLOGI | 0

Maailman murros kutsuu yksilölliseen ja yhteisölliseen kasvuun

 

”Nykymaailma hämmentää. Yllätykset ja kriisit seuraavat toistaan… Ei ihme, että ihmisillä on vaikeuksia pysyä perässä. Yhteiskunnan nopea muutos ja ennakoimattomuus ahdistavat. Maailman murros asettaa paineita psyykkiselle jaksamiselle ja koherenssin tunteelle – elämän ymmärrettävyydelle, hallittavuudelle ja merkityksellisyydelle.” (Heinonen, Kosonen, Kallio & Häggman 2021).

 

Puhumme tässä ajassa paljon itse- ja yhteisohjautuvuudesta. Hierarkiat kaatuvat, delegointi etenee ja totteleminen muuntuu yhteiseksi kehittämiseksi on sitten kyse kryptovaluutoista, kierrätyksestä, yritysten yhteisistä tuotekehityksen ekosysteemeistä tai uusien valmiuksien oppimisesta. Yhteisten toivottujen tuloksien on kuitenkin vaikeaa. Se vaatii henkistä kasvua, tulevaisuuden taitojen kehittämistä yhdessä. Itsemme likoon laittamista.

 

”Monimutkaisiin ongelmiin ei ole valmiita ratkaisuja, vaan ratkaisut luodaan yhdessä oppimalla. Silloin ihmisen psyykkinen kasvu ja yhteisten ongelmien ratkominen muodostavat yhden kokonaisuuden. Globaaleja kestävyysongelmia ei voi ratkaista pelkästään uudella teknologialla tai rakenteita uudistamalla, jos me emme samalla kehity ihmisinä.” (Heinonen, Kosonen, Kallio & Häggman 2021). 

 

Ihmisen elämässä ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa syntyy jatkuvasti uutta, koska kasvamme. Annamme tuolle uudelle nimen muutos. Jos emme ole sinut syntyvän uuden kanssa, muutoksen sävy muuttuu pelottavaksi, liian nopeaksi ja ulkoaohjaavaksi. Siksi juuri nyt tarvitsemme konkreettisia työkaluja siihen, miten tulla yhteen, uskaltaa luottaa epävarmankin edessä ja kytkeytyä syntyvään uuteen ja sen tuomiin mahdollisuuksiin.

 

Terhi Takasen kirja on matkasauva tällaisen kasvun polulle. Tulevaisuuskompassi ja vaelluspolut ovat huokoinen rakenne oman ja yhteisen oppimisen matkalla, ja antavat tilaa erilaisille reitinvalinnoille.

 

Työssä merkityksellisyyden ja oman kehittymisen mahdollisuudet korostuvat kaikenikäisillä. Työn tekeminen on entistä useammin työn kehittämistä, ja samalla omalla inhimillisellä panoksellaan organisaation mission muuttamista todeksi. Työssä onnistuminen riippuu ihmisten välisen vuorovaikutuksen laadusta.

 

Kirja soveltuu kaikille, jotka haluavat kasvaa ja luoda yhdessä merkityksellisyyttä. Vahva teoriapohja ja käytännön harjoitukset on puettu sujuvaan, helposti hyödynnettävään muotoon.

 

Tulevaisuustaitoja tässä ja nyt, koska uusi kasvaa meissä joka hetki!

 

***

Blogiteksti on uunituoreen Tulevaisuuden taitoja tässä ja nyt-kirjan esipuhe, jonka on kirjoittanut Olli-Pekka Heinonen, kansainvälisen IBO-järjestön pääjohtaja. 

Tulevaisuuden taitoja yhdessäluomisen otteella

Tulevaisuuden taitoja yhdessäluomisen otteella

Mistä palvelukonseptissa on kyse?

Työsuojelurahaston rahoittaman Tulevaisuuden taitoja yhdessäluomisen otteella -hankkeen ensimmäisessä vaiheessa tuotteistettiin asiakaslähtöinen, tietoista toimijuutta ja uusia ajattelu- ja toimintatapoja suomalaisissa työyhteisöissä mahdollistava palvelukonsepti. Palvelukonseptin ytimessä on tietoinen läsnäolon harjoittaminen ja yhteisöllinen vastuunotto siitä, millaista työyhteisöä ollaan luomassa. Se pohjautuu yhdessäluomisen kehittämisotteeseen, jossa vahvistetaan yksilön ja työyhteisön itseohjautuvuutta ja mahdollistetaan aktiivista toimijuutta suhteessa ympäristön muutoksiin ja haasteisiin. Samalla vahvistetaan tiimin, työyhteisön ja/tai organisaation yhteistä kykyä suunnata yhdessä tulevaisuuteen.

Palvelukonsepti sopii erityisesti asiantuntijaorganisaatioihin. Sitä voi hyödyntää toimintakulttuurin uudistamisessa, osaamisen ja johtamisen kehittämisessä, tiimien toiminnan kehittämisessä, yhteisen työn päämäärien uudelleensuuntaamisessa sekä työhyvinvoinnin ja kasvun tukemisessa. Palvelukonsepti vahvistaa työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä ja parantaa siten työhyvinvointia ja työn vaikuttavuutta.

Palvelukonseptin ajallinen laajuus on noin kuusi kuukautta. Työskentely on jäsennetty neljään yhteiseen työpajaan, joiden välissä reflektoidaan toteutunutta työskentelyä ja suunnitellaan tulevaa sekä harjoitetaan tulevaisuuden taitoja arjessa työkirjan avulla. Osallistujat ovat koko prosessin ajan vuorovaikutuksessa toisiinsa ja oppivat kytkeytymään itseen, toisiin ja ympäristöön uudella tavalla, koaktiivisesti.

Palvelukonseptin käyttöönotto vaatii asiakasorganisaatioilta halua tehdä tilaa yhdessäluomiselle ja -kehittelylle, sekä valmiutta sitoutua yhdessä oppimiseen. Prosessia vetävät koulutetut yhdessäluomisen mahdollistajat, joiden työpareiksi valitaan organisaatioista sisäiset mahdollistajat, jotka saavat räätälöityä tukea ja valmennusta rooliinsa. Työparityöskentely tukee tietoisen toimijuuden ja tulevaisuuden taitojen harjoittamista myös palveluprosessin päättymisen jälkeen ja vahvistaa organisaatioiden oma osaamista ja prosessin vaikuttavuutta.

Yhteiskehittely

Tulevaisuuden työelämässä ja työyhteisöissä tarvitaan palvelukonseptin mahdollistamia osallisuuden ja yhdessäluomisen taitoja. Myös palvelukonseptin yhteiskehittely toteutui yhdessäluovana palvelumuotoiluna, jossa keskityttiin sekä syntyvään palvelukonseptiin että työryhmän keskinäiseen vuorovaikutukseen, tietoiseen toimintatapojen reflektioon ja uudistumiseen. Käytännössä yhteiskehittely tapahtui työpajoissa, joissa perehdyttiin yhdessäluovaan palvelumuotoiluun, rakennettiin työskentelyä ohjaavat kysymykset ja arvokompassi, tunnistettiin ja harjoitettiin tulevaisuuden taitoja, kiteytettiin palvelukonsepti ja valmisteltiin sen soveltamista asiakasorganisaatioissa. Työpajojen välillä testattiin Tulevaisuuden taidot –työkirjan harjoituksia ja reflektoitiin yhteiskehittelyryhmän toimintaa ja syntyviä tulevaisuuden taitoja työpareittain.

Yhteiskehittelyyn osallistuivat Terhi Takanen (CoCreators), Teila Tanner-Heikkilä (Valmennus Vuosikello), Elina Henttonen (Valtaamo), Heljä Ora (MacMentor), Marika Laaksonen (Telia), Mika Kantonen (Telia), Outi Sivonen (Finnair) ja Pilvi Pellikka (Valtiovarainministeriö). Työryhmässä yhdistyi ainutlaatuisella tavalla kokemus työelämän muutoksesta, organisaatioiden kehittämisestä ja esimiestyöstä, työelämän tutkimuksesta sekä yhdessäluomisen otteen harjoittamisesta. Yhteiskehittelyryhmän keskeisinä osallistujina toimivat tuotetta myöhemmin hyödyntävien organisaatioiden edustajat. Näin asiakasnäkökulma oli prosessissa edustettuna alusta lähtien ja palvelukonsepti voitiin muotoilla juuri näiden organisaatioiden tarpeita vastaavaksi. Ensivaiheessa palvelukonsepti otetaankin käyttöön juuri sen yhteiskehittelyssä mukana olleissa organisaatioissa.

Kiinnostuitko?

Palvelutuotteeseen ja yhteiskehittelyryhmän toimintaan voi perehtyä tarkemmin lukemalla hankkeen loppuraportin. Tunnelmia matkan varrelta löydät näistä jutuista:

Kohti tulevaisuuden tietoista toimijuutta

Ensiaskelia tietoiseen toimijuuteen: sisäisten tilojen havainnointi

Yhdessäluomisen iloa ja tulevaisuuden taitoja

Viisi avainta tietoiseen toimijuuteen

***

Kirjoittaja Elina Henttonen (Valtaamo Oy) on työelämän tutkija ja –kehittäjä, joka osallistui Tulevaisuuden taidot yhdessäluomisen otteella -hankkeeseen asiantuntijaroolissa.

Kuvat: Pixabay.com

Viisi avainta tietoiseen toimijuuteen

posted in: BLOGI, Tietoinen toimijuus | 0

Viisi avainta tietoiseen toimijuuteen

 

Kyky pysähtyä ja päästää irti

Kyky tiedostaa omia tunteita ja tarpeita

Kyky kohdata itsensä ja muut sekä luoda yhteinen tila

Kyky yhdessäluomiseen ja reflektioon

Kyky erilaisiin tietämisen tapoihin

(tiedollinen, intuitiivinen, tunteellinen, kehollinen, visuaalinen)

 

#yhdessäluominen #tulevaisuudentaidot #tietoinentoimijuus

(Kuva: Pixabay.com)

Yhdessäluomisen iloa ja tulevaisuuden taitoja

Yhdessäluomisen iloa ja tulevaisuuden taitoja

Mitä ovat tulevaisuuden taidot?

”Rohkeus ja kokeileminen. Näitä kahta tulevaisuuden taitoa juuri minä tarvitsen tällä hetkellä töissä. Työssäni keskeisessä roolissa on organisaation valmistaminen tulevaan. Olin silti unohtanut ne tärkeimmät asiat, jotka auttaisivat minua tässä työssä: luottamuksen itseeni ja intuitiooni sekä rohkeuden kokeilla.

Kokeilin siis seuraavaa: jos minulla oli ajatus, luotin siihen, että se on sanoittamisen arvoinen ja voi luoda organisaatiossa jotain uutta, jonka varaan voidaan yhdessä rakentaa. Aloin rohkeasti sanoittaa ajatuksiani, vaikka en ollut täysin varma olivatko ne valmiita tai omasta mielestänikään merkittäviä. Yllätyin, että moni muukin ajattelee kuten minä ja haluaa kokeilla ajatuksiaan käytännössä.”

Näin kuvaa yksi Tulevaisuuden taitoja yhdessäluomisen otteella -hankkeen osallistujista omia tulevaisuuden taitojaan: rohkeutta ja kokeilemista. Tärkeiksi tulevaisuuden taidoiksi ryhmässä nousivat myös erilaiset dialogi- ja tunnetaidot, erityisesti kyky pysähtymiseen ja läsnäoloon, kuunteluun ja kohtaamiseen sekä taito kytkeytyä itseen ja toisiin:

”Olen havainnut hankkeen aikana, kuinka suuri merkitys vuorovaikutuksella, luottamuksella ja avoimuudella on siihen, miten tiimi toimii, kohtaa ja kehittää asioita yhdessä. Se mitä yhteisestä tekemisestä kiteytyy, on suorassa yhteydessä siihen, miten osaamme kuunnella ja olla läsnä niin itselle kuin toisille.”

Tulevaisuuden työssä ja työelämässä tarvitaan juuri tällaisia yhteisöllisiä metataitoja, eli yhdessä tekemiseen liittyviä valmiuksia ja työn tekemisen tapoja. Nämä taidot eivät kuitenkaan synny itsestään, vaan vaativat sekä pysähtymistä ja vanhoista tavoista irtipäästämistä että kohtaamista ja yhteistä tilaa.

Miten tulevaisuuden taidot syntyvät?

Jokaisessa työssä ja tiimissä tarvitaan omanlaisiaan taitoja, jotka vastaavat kyseisen työn tai työyhteisön tarkoitukseen ja päämääriin. Omassa tiimissämme eli hankeryhmässä lähdimme etsimään meille olennaisia taitoja rakentamalla yhteisen arvokompassin. Kompassin ytimeen kirjasimme jo aiemmin luomamme, työskentelyämme ohjaavan kysymyksen: miten luomme tietoista toimijuutta mahdollistavan konseptin?. Kompassin ilmansuunniksi taas valikoitui neljä työskentelymme kannalta keskeistä taitoa:

  • kohtaaminen – kohtaammeko itsemme ja toisemme tietoisesti?
  • intuitiivinen ajattelu – uskallammeko tietää ja ei-tietää?
  • yhdessäluominen – mitä syntyy yhteisestä luottamuksesta?
  • kiteyttävä työstäminen – kiteytyykö työssämme korkein mahdollinen?

Seuraavaksi tutkimme, miten kukin taito näkyy tai toteutuu erilaisissa arjen tilanteissa ja työssä. Entä kuinka työskentely muuttuu, kun taidon tuo siihen tietoisesti? Ensin jokainen meistä valitsi tietoisesti yhden taidon, jota pyrkii harjoittamaan, ja ehkä myös tilanteen, johon sen tuo. Joku päätti, että harjoittaa kohtaamisen voimaa jokaisen päivän ensimmäisessä tapaamisessa. Toinen muisti harvoin suunnitella taidon harjoittamista ennalta, mutta tarttui toimeen lennosta esimerkiksi syventämällä kuuntelua ja kohtaamista keskellä vuorovaikutustilannetta.

Harjoituksen haastavampi muoto oli harjoittaa kahta (tai useampaa) taitoa yhdessä ja tutkia, mitä uutta niiden välisestä jännitteestä syntyy. Kohtaamisen ja intuitiivisen ajattelun taitojen yhteispeli auttoi luopumaan liiallisesta kontrollista ja tavoitehakuisuudesta ja tuotti uskallusta olla läsnä tässä ja nyt. Kiteyttävä työstämisen ja intuitiivisen ajattelun taidot saattoivat puolestaan yhdistyä näin:

”Oivalsin, että kiteyttävän työstämisen ei tarvitse olla kokoonpuristavaa älyllistä pähkäilyä. Jos vain kiteyttää ja kiteyttää, kuivuu juttu kasaan. Olen voinut vapautua aiemmin syntyneistä toimintatavoistani, joissa älyllisyys ylikorostuu. Kiteyttämisessä voi käyttää eri tietämisen tapoja: miten keho kiteyttäisi tämän liikkeeksi, eleeksi? Miten intuitio syntyisi kuvaksi, muodoksi tai kuvioksi?”

Lopuksi – ja aluksi

”On tuntunut siltä, että olemme saaneet paljon aikaan lyhyessä ajassa. Tekemisestä on puuttunut pakko ja puurtaminen. Aivan kuin olisin ollut tutkimusmatkalla, josta on avautunut uusia kerroksia itsestäni, yhteistyön muodoista ja yhdessä oppimisesta. Ja siinä rinnalla on syntynyt uusia tulevaisuuden taitoja!”

Tähän lausahdukseen kiteytyy yhteisen työskentelymme henki. Tekemistä on luonnehtinut oivaltava keveys ja luottamus yhdessäluomisen voimaan. Vaikka hankkeen ensimmäinen vaihe, eli palvelukonseptin tuotteistus ja siihen liittyvän työkirjan pilotointi on nyt loppusuoralla, niin oikeastaan olemme vasta aloittamassa. Seuraavaksi palvelukonseptia kokeillaan tositoimissa eli kahdessa sen rakentamisessa mukana olleessa organisaatiossa. Palvelukonseptista ja sen soveltamisesta kerromme lisää seuraavissa blogeissa.

Millaisia tulevaisuuden taitoja sinun työssäsi syntyy tässä ja nyt?

 

Kirjoittaja Elina Henttonen (Valtaamo Oy) on työelämän tutkija ja –kehittäjä, joka osallistuu Tulevaisuuden taidot yhdessäluomisen otteella -hankkeeseen asiantuntijaroolissa.

Ensiaskelia tietoiseen toimijuuteen: sisäisten tilojen havainnointi

Ensiaskelia tietoiseen toimijuuteen

Sisäisten tilojen havainnointi

Yhdessäluovalla palvelumuotoilulla on eräs erityinen piirre, johon pääsemme tutustumaan Tulevaisuuden Taitoja Yhdessäluomisen Otteella -hankkeessa. Sen lisäksi, että muotoilemme tietoista toimijuutta mahdollistavaa palvelukonseptia, keskitymme myös omaan kasvuumme. Taustalla on ajatus siitä, että meidän on itse jatkuvasti uudistuttava voidaksemme luoda jotakin tulevaisuuden tarpeisiin vastaavaa.

Siksi ensimmäinen askeleemme kohti tulevaisuuden tietoista toimijuutta oli pyrkiä tulemaan tietoiseksi, kuinka omat sisäiset tilamme eli moodit vaikuttavat meihin, ihmisiin ympärillämme ja työhömme. Teila Tanner ja Terhi Takanen valmistelivat harjoituksen, jossa tehtävänä oli tunnistaa erilaisia moodeja itsessämme ja havainnoida, miten ja milloin toimimme niiden mukaisesti. Näin pääsimme arjen tasolla tutkimaan, miten tietoinen toimijuus meissä syntyy ja miten harjoitamme sitä erilaisissa kohtaamisissa ja tilanteissa. Samalla kokeilemme ja kehitämme tämänkaltaisille harjoitteille rakentuvaa, palvelutuotteen osaksi tulevaa Tulevaisuuden Taitoja –työkirjaa.

Reaktiivisuus

Reaktiivisuus on vaistomaista toimijuutta, jossa olosuhteet ja niihin liittyvät voimat ohjaavat meitä. Reaktiivisessa moodissa ihminen ärsyyntyy, turhautuu, hermostuu, tympääntyy, stressaantuu, raivostuu, torjuu, välttelee tai vetäytyy. Hän kokee joko taistelevansa olosuhteita vastaan tai joutuvansa niiden uhriksi. Jatkuvassa reaktiivisessa moodissa työstä tai elämästä tulee yhtä tulipalojen sammuttelua. Harjoituksen myötä huomasin itsekin toimivani arjessa jatkuvasti reaktiivisesti: sadatellessani liian aikaisin soivaa herätyskelloa, ärähtäessäni ruokapöydässä pelleileville lapsille ja turhautuessani jatkuviin työni keskeytyksiin. Ryhmämme jäsenet kokivat reaktiivisuuden vahvistuvan erityisesti tilanteissa, joissa koettiin epävarmuutta ja tarvetta puolustaa omaa kantaa ja vakuuttaa muut siitä. Paikoin reaktiivisuus on toki tarpeellista ja suojaa meitä. Tiedostamalla reaktiot ja niiden syntymekanismit voidaan kuitenkin toimia toisin tilanteissa, jossa reaktiivisuus kuormittaa meitä tai ympäristöämme.

Proaktiivisuus

Proaktiivisuus on toimijuutta, jossa yksilö pyrkii hallitsemaan häneen vaikuttavia voimia ja olosuhteita. Proaktiivisuuteen liittyy tarve ennakoida, hallita ja kontrolloida, viedä asioita eteenpäin ja saada aikaan. Mitä kiireisempi päivä, sitä proaktiivisemmaksi muutun. Keskityn, tunnen itseni tehokkaaksi ja saan aikaan. Lasten kuskaukset, itsenäisyyspäivän illallisvalmistelut ja treenit juoksuportaissa vedän läpi tehokkaasti ja ajallaan, proaktiivisesti suorittaen. Kurjatkin hommat hoituvat, kun ne nyt vaan on pakko tehdä. Mutta olenko läsnä siinä mitä teen? Kysynkö miksi?

Koaktiivisuus

Koaktiivisuus on tietoista toimijuutta, jossa yksilöllä on hyvä suhde itseen ja muihin. Sitä luonnehtii merkityksellisyyden tunne, yhdessäluova vuorovaikutus, kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemus, yhteyden tunne itseen ja ympäristöön ja erilaisten vastakkainasettelujen ylittäminen. Koaktiivisessa moodissa asiat virtaavat ja hallinnan ja hallitsemattomuuden tunteet ovat tasapainossa keskenään. Koaktiivisen moodin tavoittaminen arjen paineissa ei aina ole helppoa, mutta omia sisäisiä tiloja tunnistamalla sitä kohti on helpompi pyrkiä. Koaktiivisuutta voi kokea yksinkin, esimerkiksi harjoitettaessa meditaatiota. Tila voidaan saavuttaa myös kahdenvälisissä kohtaamisissa tai ryhmien vuorovaikutuksessa, mutta se vaatii tietoista läsnäoloa ja dialogisuutta. Omat kokemukseni koaktiivisista ryhmätilanteista ovat syntyneet koulutusryhmässä, jossa olen koko syksyn tietoisesti harjoitellut kuuntelun ja kohtaamisen kaltaisia dialogitaitoja.

Tietoinen toimija meissä

Mikään sisäinen tila ei ole toista arvokkaampi, vaan niitä kaikkia tarvitaan. Aika ajoin on silti hyödyllistä pysähtyä pohtimaan, mistä käsin reaktiivisuuden, proaktiivisuuden ja koaktiivisuuden jatkumoa toimii. Havainnoimalla erilaisia arkisia tilanteita näiden kolmen sisäisen tilan näkökulmasta on mahdollista löytää kunkin omia, toistuvia ajattelu- ja toimintamalleja. Omalla kohdallani tietoisuus esimerkiksi reaktiivisesti toiminnasta syntyi ensin jälkikäteen: no tulipas hermostuttua turhasta. Seuraavaksi aloin tunnistaa reaktiivisen reaktion sen aikana: jaahas, tässä minä nyt korotan ääntäni lapsille. Melko nopeasti opin myös ennakoimaan ja siten vapautumaan joistakin reaktioista.

Vapautuminen onkin yksi tietoisen toimijuuden harjoittamisen ydintaidoista. Työryhmässä pyrimme erittelemään tunnistamamme reaktiiviset, proaktiiviset ja koaktiiviset tilanteet niiden herättämiin ajatuksiin ja tunteisiin, tunteisiin liittyviin tarpeisiin ja kehotuntemuksiin. Koimme tarvetta tulla arvostetuksi, saada apua, levätä ja tehdä levollisesti. Samaan aikaan halusimme vapautua suorittamisen, hallinnan ja syyllisyyden tunteista. Minulle tärkeä oivallus oli, että vapautuminen ei välttämättä tarkoita jostakin asiasta luopumista, vaan uuden suhteen luomista siihen.

Vapaudesta, ei velvollisuudesta käsin

Tietoisessa toimijuudessa on myös kääntöpuolensa. Kun arki on täynnä erilaisia vaateita, niin vieläkö tässä pitäisi ruveta itseään tarkkailemaan? Ryhmässä moni koki haasteekseen ylivastuullisuuden ja pahimmassa tapauksessa velvollisuudesta käsin tehty itsensä tarkkailu vain pahentaa tätä kuormaa. Tällöin on hyväksyttävä, että tiedostaminen on ja saa olla rajallista ja episodimaista. On hyväksyttävä, että sisäisen tilat ja reaktiot liittyvät vahvasti siihen ajan hetkeen, jossa kukin elämäänsä elää. Ja ymmärrettävä, että tietoisen toimijuuden harjoittelu ja harjoittaminen vapaudesta käsin vaatii armollisuutta, hyväksyntää ja keskeneräisyyden sietämistä – itsessä ja muissa.

 

Mikä auttaisi sinua tunnistamaan ja tiedostamaan omia sisäisiä tilojasi ja reaktioitasi erilaisissa arjen tilanteissa?

 

Kirjoittaja Elina Henttonen (Valtaamo Oy) on työelämän tutkija ja –kehittäjä, joka osallistuu Tulevaisuuden taidot yhdessäluomisen otteella -hankkeeseen asiantuntijaroolissa.

Kohti tulevaisuuden tietoista toimijuutta

Kohti tulevaisuuden tietoista toimijuutta

Marraskuun pimeyteen pilkahti uudenlaista valoa Tulevaisuuden taitoja yhdessäluomisen otteella –hankkeen käynnistyessä. Kyseessä on yhdessäluomisen kehittämisotteeseen perustuva palvelumuotoiluhanke, jossa keskitytään työn tuunaamiseen ja tulevaisuuden taitojen vahvistamiseen ja kehitetään niitä mahdollistava palvelutuote ja työkirja. Kirjoitamme matkan varrella blogia, jossa kuvaamme yhteisen ajattelumme kehittymistä ja matkan varrella syntyviä tulevaisuuden oivalluksia.

Yhdessäluomisen otteessa työskennellään kysymysten kautta. Hankkeen käynnistyessä lähdimme työryhmän kunkin jäsenen omien kysymysten kautta tutkimaan, millainen kysymys voisi mielekkäästi jäsentää koko ryhmämme työskentelyä. Merkityskeskustelun kautta yhteiseksi kysymykseksemme hahmottui: Miten luomme tietoista toimijuutta mahdollistavan konseptin?

Mutta mitä tarkoittaa kysymyksemme ydinkäsite, toimijuus? Miltä se näyttää arjessa? Miten toimijuutta voidaan hahmottaa ja vahvistaa? Entä mitä erityistä on tietoisessa toimijuudessa? Näitä kysymyksiä pohdin seuraavaksi.

 

 

Yksilön ja ympäristön suhde

Toimijuuden käsitteeseen kiteytyy yksilön ja hänen ympäristönsä välinen suhde. Kukaan ei elä elämäänsä tyhjiössä, vaan ympäristö ja sen käytännöt sekä rajaavat että mahdollistavat yksilön toimintaa. Toimijuus tarkoittaa yksilön tai joskus yhteisönkin toimintamahdollisuuksia näiden kulttuuristen ja yhteiskunnallisten rakenteiden puitteissa.

Joissakin olosuhteissa yksilö saattaa olla täysin käytäntöjen armoilla, kun taas toisessa tilanteessa hänelle syntyy tilaa toimia ja tehdä tietoisia valintoja. Kukaan ei silti ole kaikkivoipa siinä merkityksessä, että voisi määritellä elämänsä olosuhteet täysin uudelleen. Yksilön toimijuutta voidaan kuitenkin vahvistaa luomalla käytänteitä, jotka tukevat ihmisten osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia. Esimerkiksi työyhteisöissä voidaan yhdessä rakentaa vapautta, luottamusta ja avointa vuorovaikutusta edistäviä toimintatapoja.

 

Pieni suuri toimijuus

Usein toimijuus ymmärretään yksilön aktiivisina tekoina, osallistumisena ja vaikuttamisena omaan elämäänsä tai ympäristöönsä. Esimerkiksi työn mielekkyyteen keskittyvässä tutkimuksessamme toimijuus määrittyy yksilön vaikutusmahdollisuuksiksi omaan työhönsä, sen sisältöihin, tekemisen tapoihin ja olosuhteisiin (Henttonen & LaPointe 2015). Vahva tunne toimijuudesta synnyttää mielekkyyden kokemuksia: työ koetaan sitä mielekkäämmäksi, mitä enemmän siihen koetaan vaikutusmahdollisuuksia. Vaikutusmahdollisuuksien kautta syntyvä mielekkyyden tunne kohentaa sekä työn laatua ja vaikuttavuutta että työhyvinvointia ja työhön sitoutumista.

Laajemmin ajateltuna toimijuus merkitsee mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämänkulkuun, tehtyihin valintoihin ja tavoiteltuihin päämääriin, ja siten oman identiteetin rakentumiseen. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että olosuhteista riippuen toimijuus voi olla muutakin kuin aktiivisia tekoja. Se voi näyttäytyä myös hiljaisuutena, vetäytymisenä, kieltäytymisenä tai vastarintana. Toimijuus voi siis olla hyvin pientä tai arkista, esimerkiksi sopeutumista, sietämistä tai sinnittelyä arjessa. Moni sinnittelee vaikkapa huonossa työyhteisössä, kanavoiden energiaansa sinne, mihin se puristavien käytäntöjen puitteissa on mahdollista.

Yksilön toimijuuden ohella toimijuus voi olla luonteeltaan yhteisöllistä. Yhteisöllinen toimijuus tarkoittaa kaikenlaisia yhteisiä pyrkimyksiä maailman parantamiseksi ja muutoksen aikaansaamiseksi yhteiskunnallisissa rakenteissa ja instituutioissa. Tätä tehdään niin politiikassa, järjestöissä kuin muissakin yhteiskunnallisia päämääriä tavoittelevissa organisaatioissa.

 

Tietoinen toimijuus 

Meidän keskeinen kysymyksemme muodostui tietoisen toimijuuden ympärille. Tarkoittaako tämä, että tietoinen toimijuus on jokin erityinen toimijuuden laji? Ei niinkään, vaan kyse on toimijuuteen liittyvän moraalisen ulottuvuuden korostamisesta.

Elisa Aaltola (2017) kuvaa moraalista toimijuutta kykynä olla toisen yksilön tai ympäristön arvon ymmärtävä ja teoissaan niitä kunnioittava olento. Moraalinen toimija huomioi muiden näkökulmat ja hyvinvoinnin silloinkin, kun siitä ei ole hänelle hyötyä. Moraalinen toimijuus edellyttää osallisuustajua, jonka Kai Alhanen (2016) kuvaa tulevaisuuden kansalaishyveenä. Osallisuustaju on ihmisen kykyä hahmottaa itsensä osana laajaa sosiaalisten ja ekologisten suhteiden kokonaisuutta. Sen ytimessä on yksilön ymmärrys siitä, mitkä asiat vaikuttavat häneen ja mihin hän itse puolestaan vaikuttaa. Kuinka omat tekoni ja yhteisöni vaikuttavat muihin yhteisöihin ja niiden elinympäristöihin, ja miten puolestaan muiden yksilöiden ja yhteisöjen teot vaikuttavat minuun ja minun ympäristöihini?

Tällaisen hyvää yhteiselämää tavoittelevan tietoisen toimijuuden syntyminen ei ole itsestäänselvyys. Sitä pitää tukea ja sen vaatimia taitoja kehittää yksilöiden eri elämänvaiheissa kouluissa, työyhteisöissä ja muilla kansalaisuuden kentillä (Alhanen 2016). Tämä on myös Tulevaisuuden taitoja yhdessäluomisen otteella -hankkeen päämäärä. Hankkeessa pääsemme yhdessä pohtimaan ja kokeilemaan, miten voisimme kehittää omia (työ)yhteisöjämme vaalimaan ja kasvattamaan tulevaisuuden tietoisia toimijoita.

 

Tietoinen aloituspiste

Yhdessäluova vuorovaikutus synnyttää tilan, jossa tullaan tietoiseksi toiminnasta ja sen päämääristä, vapaudutaan ajatuksista ja käytännöistä jotka eivät enää palvele näitä päämääriä, ja luodaan tietoisesti kunkin yksilön tai yhteisön arvojen mukaista tulevaisuutta.

Tällaisen tietoisen aloituspisteen synnyttäminen vaatii pysähtymistä ja omien ajatusten, tunteiden ja tarpeiden tiedostamista. Itselleni haasteellista oli luopua tavoitteellisesta ajattelusta, jossa määritellään mitä hankkeessa tulisi saada aikaan, ja luottaa siihen, että yhdessäluova prosessi ohjaa meidät oikealle polulle. Yhdessä ajattelu ja dialogiin virittyminen on perinteistä, interventioihin perustuvaa kehittämistoimintaa mutkikkaampaa, mutta toimii tilana tulevaisuuden taitojen kehittymiselle meissä ja yhteisöissämme.

 

Mikä voisi olla sinun tietoinen aloituspisteesi tulevaisuuden tietoisen toimijuuden ja siihen liittyvien taitojen kehittämiselle?

 

Kirjoittaja Elina Henttonen (Valtaamo Oy) on työelämän tutkija ja –kehittäjä, joka osallistuu Tulevaisuuden taidot yhdessäluomisen otteella -hankkeeseen asiantuntijaroolissa.

 

Lähteet:

Aaltola, Elisa & Keto, Sami (2017). Empatia – Myötäelämisen tiede. Into Kustannus, Helsinki.

Alhanen, Kai (2016). Dialogi demokratiassa. Gaudeamus, Helsinki.

Henttonen, Elina & LaPointe, Kirsi (2015). Työelämän toisinajattelijat – Vallataan tilaa mielekkäälle työlle. Gaudeamus, Helsinki.