”Miten vapauttavaa onkaan sallia itselleen ei-tietämisen tila!”

posted in: BLOGI | 0

”Miten vapauttavaa onkaan sallia itselleen ei-tietämisen tila!”

Kuljin eräänä maanantaina yhteisen ja sangen mielenkiintoisen matkan toisten ihmisten kanssa – verkossa. Tulevaisuuden taitoja tässä ja nyt -tapahtuma oli pysäyttävä kokemus. Meitä oli tuona aamupäivänä yhdessä 76 henkilöä rakentamassa omia tulevaisuuskompassejamme ja tutustumassa yhdessäluomiseen. Minua kiinnosti valtavasti tulevaisuuskompassin rakentaminen. Siinä oli jotain todella kiehtovaa!

Minulla oli vähän tuntumaa, silti olin uuden äärellä. Olin vajaa vuosi sitten päässyt maistamaan yhdessäluomisen menetelmää vapaan sivistystyön kentällä. Pohdimme tuolloin yhdessä alamme ammattilaisten kanssa  syväsivistyksen käsitettä tulevaisuuskompassia hyödyntäen.

Tapahtumassa Marjo Kurki Oikeuslaitokselta puhui omakohtaisesti siitä, miten ”jokainen meistä on uudistaja”. Hänen mukaansa ”syntymässä on uudenlainen tulevaisuuden toimintakulttuuri, joka ei ole tuolla jossain kaukana. Luomme ja synnytämme sitä koko ajan omalla toiminnallamme ja omilla ajatuksillamme.” Päivän aikana minulle aukesi, että tulevaisuus ei ole koskaan valmis, vaan alati muovautuva. Joku viisas on joskus sanonut, että ”Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka”. Yhdessäluomisen prosessissa juurikin eri vaiheet: tiedostaminen, vapautuminen, kirkastaminen ja harjoittaminen ja niiden aikana koettu uudenlainen oppiminen on SE JUTTU. On vapauttavaa lähteä ei-tietämisen tilasta, omasta pienestä suuresta kysymyksestä, kohti omaa arvokasta, joka saa syntyä ja kehkeytyä ilman rajoittavia uskomuksia tai tavoitteita.

OKKA -säätiön Erkka Lainisen ja Tulevaisuuskehräämön Terhi Takasen sanat jäivät kauniisti mieleen tekeytymään. ”Tulevaisuuskehräämö on tila, jossa kuunnellaan, jotain mikä on syntymässä. Miten viivästytän sitä, että määrittelen jotain valmiiksi? Jos asiat määritellään liian nopeasti joksikin, kuoleeko jotain tärkeää? Sulkeeko liian nopea määrittely pois tulevaisuuksia ja sen potentiaalia?” Tulevaisuuden taitoja ei voi määritellä aiemmasta käsin. Mitä voimme tehdä? Päästää irti. Sallia itseemme tilan, jossa voimme luottaa tuntemattomaan.

Oivalluksia tulevaisuuskompassin äärellä

Ydinasioina mieleeni jäi tulevaisuuskompassin kanssa työskentelystä nämä kolme oivallusta. Ensiksikin jokaisen ihmisen uniikin sisäisen tilan arvostaminen. Meissä jokaisessa on paljon taitoja ja voimia, kun vain pysähdymme niiden äärelle ja opettelemme kuulemaan ja käyttämään niitä. Toiseksi, miten erilaiset tietämisen muodot mahdollistavat tulevaisuuden luomista. Näihin erilaisiin tietämisen muotoihin on myös mahdollista tutustua yhdessäluomisen -menetelmän kautta. Kolmanneksi kirkastui ajatus, että uudenlaisen, kestävän ja paremman tulevaisuuden rakentaminen, lähtee todellakin ensisijaisesti meistä jokaisesta itsestämme.

Uskon, että tulevaisuuden taitojen ääreen asettumisen kautta kyetään paremmin arvostamaan erilaisuutta. Jokainen meistä on arvokas omana itsenään ja kykenemme näkemään jonain päivänä myös erilaisuuden vahvuutena. Tämä mahdollistaa sen, että jokainen voi rohkeasti nousta omaan potentiaaliinsa tämän planeetan ja hyvän ihmisyyden hyväksi. Minusta on ihana ajatus, että itsetuntemuksen kautta voi kyetä kytkeytymään yhteen ympäröivän maailman kanssa. Toisten ihmisten, omien läheisimpien perheenjäsenten, yhteisöjen, organisaatioiden. Myös luonnon ja kaiken mikä meitä ympäröi ja minkä kanssa olemme yhtä. Tapahtumassa Olli-Pekka Heinonen sanoitti asiaa ”samassa sävellajissa soimista ympäristön kanssa. Minusta se on kauniisti kuvaavaa.

Tulevaisuutta voi luoda ja muovata

Tulevaisuus on tuntematon. Voimme kuitenkin itse luoda ja muovata sitä. Sillä ei ole lopullista muotoa vaan se elää ja muovautuu koko ajan.  Muovautuvuus, irti päästäminen hallinnan tunteesta ovat keskeistä uskoakseni tällä matkalla. On tärkeää myös, miten tarkastelemme tulevaisuutta. Näemmekö sen mörkönä vai luotammeko siihen. Tuntemattomalla on myös oikeus tulla luotetuksi ja luottamuksen arvoiseksi.

Olen kantanut huolta maailman tilasta ja havahtunut siihen, miten tärkeää on muutosten ja suurten perusturvallisuutta järkyttävien asioiden äärellä vahvistaa omaa psykologista turvallisuuttaan. Olen pohtinut paljon sitä, miten se, mitä tunnemme sisällämme, on suoraan yhteydessä ulkoiseen. Olen luonut ajatuspolkuja siitä, miten kutsumalla ja valitsemalla tietoisesti rauhan luokseni useita kertoja päivässä voi lopulta löytää paikan, jossa on rauha ja siten säteillä sitä voimaa myös ulospäin. Kaikki lähtee siitä, miten olen läsnä eri tiloissa eri tasoilla elämässäni, työssäni, arjessani, perheen äärellä. Sain tälle kaikelle vahvistusta tässä tapahtumassa, silti se ei ole helppoa.

Miten sitten tunnistaa rauha itsessäni, kehollisena tunteena, aistimuksena, ikään kuin viisaana muistijälkenä? Se tapahtui kompassia rakentaessa. Tästä sitten alkaa arkinen polku. Voiman käyttäminen vaatii harjoittelua ja ikään kuin sen säännöllistä luokse kutsua. Saimme ohjeet alkuun harjoitella omasta luomastamme voimasta lähtevää tilaa viikon jokaisena päivänä esim. aamulla herätessämme tai vaikka useamman kerran päivässä. Ja tutkia millaista elämä on tuosta voimasta lähtien eri elämän tilanteissa. Miten toimin rauhasta käsin kohtaamisissa?

Teimme yhdessäluomisen syklin eri työvaiheet parityöskentelynä, mistä syntyi lopulta tulevaisuuskompassi. En tuntenut pariani ennalta, mutta jokin taikahöyhen oli varmaan arvonnassa sipaissut parien tekijää, sillä hengenheimolaisuuden tunnisti heti. Yhtenä tärkeänä ohjeena oli, että emme esittäytyneet toisillemme ammattien tai tittelien kautta. Tapasimme ihmisinä. Meitä oli pyydetty etukäteen valitsemaan joku kysymys itsellemme, jota alkaisimme omalla kohdallamme työstää. Yhdessäluomisessa pari on matkakumppani, peili ja kanssakulkija, joka tiivistää ja selkeyttää ajatuksia ja kokemuksia.

Kuva1 : yhdessäluomisen sykli (Takanen 2006, 2013)

Oma merkityksellinen kysymykseni kuului: Miten säilyttää luovuus ja vapaa virtaus? Kompassini voimaksi tuli nimeämäni ”keltaisen kirkkauden kihelmöinti”, jota harjoittamalla ja jonka kautta voin antaa luovuuteni ja elämän virtauksen ohjata minua oikeaan suuntaan ja levitä ulospäin läheisiini ja työyhteisööni. Tästä tuli harjoittamiseni johtotähti. Olen nyt muutamana aamuna ennen ylösnousua vuoteessani tunnustellut tuota voimaa itsessäni ja antanut sen nousta aloittamaan päivää kanssani. Sen kautta olen huomannut, miten tärkeää on ilo ja leikkisyys isojen asioiden äärellä. Kompassini tukee minua vapautumaan ei-tietämisen tilaan, jossa luovuus elää.

***

Kirjoittaja Hanna-Reetta Metsänheimo tahtoo olla luomassa yhteiskuntaa, joka tukee ja arvostaa ihmisen jokaista elämänvaihetta. Hän toimii Kuopion kansalaisopiston koulutussuunnittelijana ja opettajana. Häntä innostavat läsnäolon taidot, jooga ja positiivinen psykologia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.